Jos lapsesi inhoaa lukemista ja vastustelee kirjoja, et ole epäonnistunut vanhempana – etkä lapsesi lukijana. "Inhoan lukemista" ei melkein koskaan ole koko totuus. Sen alla on yleensä jotain tarkempaa: lukeminen on liian vaikeaa, se on tylsää, se tuntuu kokeelta tai se vie aikaa jostain hauskemmasta. Hyvä uutinen on, että jokaiseen näistä syistä on oma, toimiva ratkaisunsa. Tässä oppaassa käydään läpi, miten löydät todellisen syyn ja käännät koko tilanteen – lempeästi, ilman valtataistelua.
"En tykkää lukemisesta" on oire, ei diagnoosi
Harva lapsi oikeasti vihaa sitä, että ymmärtää tarinan. Se mitä lapsi vihaa, on lukemiseen liittyvä tunne. Kun lukeminen tuo mukanaan turhautumista, häpeää tai tylsyyttä, aivot leimaavat koko puuhan sanalla "vältä". Sinun tehtäväsi ei ole väitellä lasta ulos tuosta tunteesta — vaan selvittää, mikä tunne on kyseessä.
Kuuntele tarkasti, sillä nämä neljä valitusta kuulostavat samalta mutta kertovat aivan eri asioista:
- "Tää on liian vaikeeta, sanat on liian pitkiä" — kyse on taidosta eli lukemisen ja purkamisen haasteesta.
- "Tää on tylsää" — kyse on sisällöstä ja valinnanvapaudesta.
- "En jaksa, mä haluun leikkiä" — kyse on ajankäytön kilpailusta, jota ruudut usein pahentavat.
- "Mä oon ihan huono tässä" — kyse on itsetunnon kolhusta, joka syntyy yleensä liiallisesta korjaamisesta.
Kun tiedät, mistä on kyse, lakkaat heittelemästä sattumanvaraisia ratkaisuja. Pitkästynyt lapsi ei kaipaa äännetreenejä. Ja lapsi, jolle lukeminen on työlästä, ei hyödy kiinnostavammistakaan kirjoista, joita hän ei silti pysty lukemaan yksin.
Varmista ensin, ettei kyse ole taidoista
Jos lukeminen on aidosti vaikeaa, mikään innostus ei tee siitä hauskaa – se on vähän kuin pyytäisit lasta nauttimaan retkestä, kun kengässä on kivi. Lapsi, joka ponnistelee tavatakseen jokaisen sanan, ei yksinkertaisesti jaksa enää nauttia itse tarinasta.
Tee kotona nopea testi: anna lapsen käteen sivu kirjasta, jonka hänen "pitäisi" osata lukea. Jos virheitä tulee enemmän kuin suunnilleen yksi joka kahdestakymmenestä sanasta, kirja on liian vaikea itsenäiseen lukemiseen, piste. Kyse ei ole motivaatiosta. Vaihda helpompaan ilman kommentteja ja katso, mitä tapahtuu. Lukutaidon perustaa voi silti vahvistaa kotona matalan paineen rutiineilla – oppaamme lapsen lukemaan opettamisesta kotona ja sanahahmojen harjoittelusta kotona käyvät tämän läpi vaihe vaiheelta.
Jos sivulla on enemmän kuin muutama kompastuskivisana, kyseessä on ääneen luettava kirja tai liian vaikea kirja – ei sellainen, jonka läpi lapsen pitäisi yksin kahlata. Säästä itsenäinen lukeminen kirjoille, jotka tuntuvat melkein helpoilta. Itseluottamus kasvaa helpoista onnistumisista.
Erota oppimislukeminen ilon vuoksi lukemisesta
Koulussa lukeminen on usein arviointia valepuvussa: lue tämä, vastaa nyt kysymyksiin, osaa se oikein. Jos tämä on lapsesi ainoa kokemus kirjoista, ei ihme, että hän liittää lukemisen suorituspaineeseen. Kotona lukemisen pitää tuntua juuri päinvastaiselta — ei kokeita, ei korjauksia, ei kesken lauseen heitettyä "mitähän tuo sana mahtaa tarkoittaa?".
Anna kirjojen olla jonkin aikaa puhtaasti ilon lähde. Älä testaa, ymmärsikö lapsi lukemansa. Älä korjaa jokaista väärin lausuttua sanaa. Jos hän sanoo "hevonen" eikä "huone", anna sen mennä — paitsi jos tarina menee ihan sekaisin. Hiljaisuutesi kertoo lapselle, että täällä lukeminen on turvallista.
Anna lapsen valita – vaikka valinta saisi sinut kauhistumaan
Vastahakoinen lukija herää eloon, kun hän saa itse päättää. Sarjakuvat, kuvakirjaromaanit, vitsikirjat, tietokirjat haista tai työkoneista tai inhottavista faktoista, sama kirja neljäkymmentä kertaa peräkkäin – kaikki käy. Lukeminen on lukemista. Lapsi, joka ahmii Koira-mies-kirjaa, lukee enemmän sanoja kuin lapsi, joka kahlaa vastahakoisesti läpi "kunnollista" lukuromaania.
Mene innostuksen perässä. Jos lapsesi rakastaa dinosauruksia, hanki dinosaurustietokirja. Jos hän on hulluna johonkin videopeliin, siitäkin löytyy luultavasti kirja. Kiinnostus on vahvin motivaattori mitä sinulla on käytettävissäsi, joten lakkaa taistelemasta sitä vastaan ja ala ruokkia sitä. Myös se kannattaa huomioida, että kirja osuu sekä kiinnostuksen että lukutaidon tasolle – juttumme siitä, miten valita lastenkirja lapsen iän mukaan, auttaa osumaan oikeaan.
Lue ääneen vielä silloinkin, kun luulet, että sen pitäisi jo loppua
Ääneen lukeminen vastahakoiselle lukijalle ei ole hänen vauvistamistaan – se pitää oven auki. Kun sinä luet, lapsi saa koko tarinan ilon ilman kirjainten tavaamisen työtä. Hän muistaa, että kirjat ovat jotain hyvää. Monet vanhemmat lopettavat ääneen lukemisen heti sinä hetkenä, kun lapsi osaa teknisesti lukea itse – ja juuri tämä on väärä ratkaisu lapselle, joka suhtautuu lukemiseen jo valmiiksi penseästi.
Tee siitä rituaali, älä velvollisuus: sama rakas lukupaikka, sama hetki ja koko huomiosi. Jos haluat tehdä lukuhetkestä jotain, mitä lapsi odottaa innolla, olemme koonneet parhaat ääneen lukemisen vinkit, jotka tekevät lukuhetkestä rituaalin. Pysähdy jännittävimpään kohtaan. Eläydy ja tee äänet. Anna lapsen kääntää sivut.
“Lapsesta, jolle luetaan, kasvaa aikuinen, joka lukee. Lukutaito rakennetaan; lukemisen rakkaus tarttuu.”
— Ajatus, jota kannattaa pitää lähellä raskaina päivinä
Pienennä vaatimusta ja kerää pieniä onnistumisia
Jos "mene lukemaan" tuntuu lapsesta vuorenkorkealta tehtävältä, tee vuoresta pieni myyränkeko. Kymmenen minuuttia. Yksi sivu sinulle, yksi sivu hänelle. Yksittäinen sarjakuva. Nyt tavoitteena ei ole lukemisen kestävyys — vaan kirjojen ja hyvän olon välisen yhteyden rakentaminen uudelleen. Aikaa voi kasvattaa myöhemmin, kun kauhu on hälvennyt.
- Aloita kirjoista, jotka ovat selvästi lapsen taitotason alapuolella, niin jokainen sivu tuntuu onnistumiselta.
- Lukekaa yhdessä vuorotellen, jotta lapsen ei tarvitse koskaan kantaa koko taakkaa yksin.
- Varaa kymmenen rauhallista, ruutuvapaata minuuttia pitkän lukuhetken vaatimisen sijaan.
- Huomioi yrittäminen ääneen — "keksit tuon koko sanan ihan itse" — äläkä pelkkää oikein lukemista.
- Lopeta silloin, kun lapsi vielä haluaisi lisää, jotta viimeinen tunne on into eikä helpotus.
Kun lapsi pääsee itse tarinan sankariksi
Toisinaan nopein tie ulos "en jaksa lukea" -vaiheesta on tehdä lukemisesta henkilökohtaista. Lapsi, joka ei tartu mihin tahansa kuvakirjaan, saattaa innostua aivan eri tavalla, kun päähenkilöllä on hänen oma nimensä, hänen kasvonsa ja hänen seikkailunsa — koska yhtäkkiä kirja kertoo juuri hänestä, ja tapahtumat tuntuvat oikeasti merkityksellisiltä.
Tähän kohtaan sopii hienovaraisesti lastenkirja omalla nimellä, jossa lapsi on sankari. Kun lapsi on se rohkea, se hassu tai se, joka pelastaa päivän, hänellä on syy kääntää seuraava sivu — ja saman oman tarinan lukeminen yhä uudestaan on juuri sellaista rennon toistuvaa harjoitusta, joka rakentaa sujuvuutta ilman, että se tuntuu puurtamiselta. Voit selailla muutamia esimerkkikirjoja ja katsoa, miltä se lukemisen lomassa tuntuu.
Ajattele pitkällä tähtäimellä – ja tarkkaile omaa reaktiotasi
Vastahakoisen lukijan kääntäminen tapahtuu kuukausissa, ei päivissä. Se, mihin sinä itse eniten voit vaikuttaa, on tunneilmapiiri. Huokailu, korjailu, palkkioilla houkuttelu ja vertailu opettavat lapselle, että lukeminen on jotakin, missä hän epäonnistuu. Rauhallisuus, kärsivällisyys ja aito yhteinen ilo opettavat juuri päinvastaista.
Pidä kirjat näkyvillä ja käden ulottuvilla, lue yhä ääneen, pidä paineet poissa ja anna lapsen valita. Lapset muuttuvat. Se kuusivuotias, joka inhoaa lukemista, on hyvin usein se yhdeksänvuotias, jota ei saa millään irti kirjasta – mutta vain, jos alkuvuodet eivät ehtineet vakuuttaa häntä siitä, ettei hän ole "lukijatyyppiä".
Tärkeimmät pointit
- "Inhoan lukemista" on oire – selvitä ensin, onko kyse taitojen puutteesta, tylsyydestä, paineesta vai kilpailevasta tekemisestä, ennen kuin valitset ratkaisun.
- Sulje ensin pois vaikeus: jos kirja on liian hankala luettavaksi yksin, lue se yhdessä ääneen sen sijaan että siitä tulee taistelu.
- Anna lapsen valita, mitä hän lukee, ja jatka ääneen lukemista pitkään senkin jälkeen, kun hän osaa jo lukea itse.
- Pidä tunnelma rauhallisena: lapselle läheinen, paineeton tarina, jota hän lukee mielellään yhä uudelleen, kasvattaa sekä iloa että sujuvuutta.
Usein kysyttyä
Miksi lapseni sanoo inhoavansa lukemista?+
Yleensä "inhoan lukemista" tarkoittaa jotain tarkempaa: kirjat ovat liian vaikeita selvittää, sisältö on lapsesta tylsää, lukeminen tuntuu kokeelta tai se kilpailee hauskempien puuhien kanssa. Jokaiseen syyhyn on oma ratkaisunsa, joten kuuntele tarkasti ja selvitä, mistä on kyse, ennen kuin muutat mitään.
Pitäisikö vastahakoisen lukijan lukea joka päivä?+
Kyllä, mutta pidä hetket pieninä ja paineettomina – jo kymmenen minuuttia riittää. Alussa tavoite on hyvien tunteiden rakentaminen kirjoja kohtaan, ei lukukestävyyden kasvattaminen. Käytä helppoja kirjoja, lukekaa vuorotellen, jätä ymmärtämistä kyselevä tenttaaminen pois ja lopeta silloin, kun lapsi vielä haluaisi jatkaa.
Lasketaanko sarjakuvat ja kuvaromaanit oikeaksi lukemiseksi?+
Ehdottomasti. Sarjakuvat, kuvaromaanit, vitsikirjat ja lempiaiheesta kertovat tietokirjat kasvattavat sanavarastoa, sujuvuutta ja lukuiloa. Vastahakoiselle lukijalle on paljon arvokkaampaa antaa valita itseään kiinnostavat muodot kuin pakottaa lukemaan "kunnon" kirjoja, joita hän vastustaa.
Kirjoittanut The Hello Storybook Team, Vanhempia, kirjoittajia ja tarinankertojia.
← Kaikki jutut
